2.-28.8.2025.
https://yle.fi/a/74-20165737
Pidot: la 9.8. (19-22) su 17.8 (14-16) sekä la 23.8. (17-23)
Banquets: Sat 9.8. (19-22), Sun 17.8. (14-16) and Sat 23.8. (17-23)
Pidot ovat ilmaisia, mutta niihin ilmoittautuminen on pakollista! Varaa paikkasi viestillä +358 451347760 (Joona Sorsa) tai Instagram dm (@K0ira).
The banquets are free of charge but reservation is mandatory! Book your seats by messaging +358 451347760 (Joona Sorsa) or through Instagram dm (@K0ira).
Mitä näyttelyyn tulee esille?
Meidän näyttelyyn tulee esille 3 majaa. Yksi majoista on rakennettu oljista, yksi risuista ja yksi tiilistä. Majojen lisäksi näyttelyssä on mahdollista päästä kokemaan pidot, jotka järjestetään kolmena viikonloppuna elokuussa. Jokainen majoista nostetaan keskiöön niille suunniteltujen pitojen myötä. Pidoissa kestitsemme näyttelyvieraita erilaisten teemojen mukaisesti.
Minkälaisista teemoista tai ajatuksista näyttelynne kumpuaa?
Teoksemme lähtökohtaisena ajatuksena on ollut kolme pientä porsasta -kansansatu, jossa kolme porsasta rakentavat majat oljista, risuista sekä tiilistä. Iso paha susi onnistuu rikkomaan risu- ja olkimajat, mutta tiilimaja on sudelle liian vankkaa tekoa ja näin tiilimaja säästyy suden ilkivallalta. Porsas-sadun opetus on, että hyvin tehty työ kannattaa ja palkitsee tekijänsä.
Näyttely pyörittelee ajatusta kovan työn arvosta nykymaailmassa. Onko juuri työn määrä ja kovuus merkittävää? Mihin työn yhteiskunnallinen arvostus perustuu? Nostaako työn tekeminen tekijänsä arvokkuutta ihmisten silmissä? Miten suhtautuminen työn vaativuuteen on muuttunut ajan kuluessa? Näyttelymme rakentaminen koostuu paljon fyysistä työtä vaativasta kuukauden jaksosta, jonka aikana rakennamme muun muassa kaikki majat. Elokuussa kestitsemme näyttelyvieraita pitojen muodossa joiden järjestely vaatii oman ponnistuksensa. Voikin pohtia onko työhömme uponneella ajalla ja vaivalla suoraa suhdetta sen kokijaan? Sadussa tiilimajaan suuren määrän käsityötä upottaminen palkitsee porsaan, kun maja kestää suden hyökkäyksen. Näyttelyssä, niin kuin sen ulkopuolellakin, työn arvo on abstraktimpi. Majojen kestävyys ja niihin upotettu työ välittyy vain ideoina. Niistä ei todellisuudessa ole suoraa käytännön hyötyä tai palkintoa. Näyttelyn majat peilautuvat sadun kautta ulkomaailmaan: työn määrän ja lopputuloksen laadun arvo määrittyy ennen kaikkea katsojan mielikuvissa, toisin kuin sadussa, jossa arvo määrittyy käytännön hyötynä. Mutta onko lopputulos silti sama kuin sadussa? Palkitseeko raskas työ tekijänsä edelleen maailmassa, jossa asioiden symboliikan arvo on noussut niiden käytännön arvon edelle? Tutkimme näyttelyssämme sekä työn laskenutta arvoa käytännön merkityksen laskun myötä, että työn noussutta arvoa symboliikan merkityksen nousun myötä.
Millainen työskentelyprosessinne on ollut?
Hauska, hikinen, fyysinen. Paljon roudausta ja asioiden nostelua ja erilaisten rakennelmien pohtimista. Uusien taitojen opettelua ja vanhojen taitojen hyödyntämistä.
Olemme jakaneet työt karkeasti niin, että Emma ja Milja keskittyy majoihin ja niiden rakentamiseen ja Joonan vastuulla on pitojen tarjoilut ja suunnittelu. Toki tällaisessa useamman henkilön yhteistyössä tehtäviä liukuu myös omien vastuualueiden ulkopuolelle ja kaikki tekevät vähän kaikkea.
Mitä taide ja taiteen tekeminen teille merkitsee?
Milja: Tuntuu että taiteen tekemisen merkityksestä on vaikeaa puhua ilman, että kuulostaa jotenkin lattealta. Se on kuitenkin niin erottamaton osa mun identiteettiä, että voisin sanoa sen merkitsevän tapaa elää ja olla olemassa. Se merkitsee myös mahdollisuutta rakentaa näkyväksi mun mieltä liikuttavia havaintoja, asioita ja ilmiöitä. Jos osaisin sanoittaa nää tuntemukset niin tekisin sen, mutta itselleni kuvan rakentaminen ja sen kautta asioiden pohdiskelu on luonteva tapa saattaa ne maailmaan pääni sisältä.
Emma: Taiteen tekeminen tällä hetkellä merkitsee mulle melko kehollista ja fyysistä työtä, se on ihanaa. Oman ajattelun haastaminen, erilaisten tekniikoiden oppiminen sekä opettelu ovat suuri osa tekemistäni. Taiteen kautta tietenkin tulee toteutettua omia ajatuksia ja ideoita, se tarjoaa mahdollisuuden tehdä esimerkiksi majoja hyvällä omallatunnolla.
Joona: En ajattele tekemistäni taiteen kautta, teen vain mitä teen. Mutta samalla ihmisten ympärilläni, kuten Miljan ja Emman taiteellinen työskentely vaikuttaa myös työskentelyyni. Taiteellisessa mielessä koen olevani jonkinlainen välikappale, otan vastaan vaikutteita ja suodatan niitä eteenpäin. Olen onnellinen, Milja ja Emma ovat yhdet näistä vaikutteista.
Minkälainen taide inspiroi teitä?
Milja: Aika usein näyttelyissä mua sykähdyttää eniten maalaukset. Niiden äärellä pääsen usein siihen autuaaseen tilaan missä voin vaan ihailla, ihmetellä ja liikuttua. Ehkä tää fiilis tulee sen takia, että en itse juurikaan maalaa. Se on mediumina mulle niin vieras näin taiteen tekijän näkökulmasta. Oon itse kuvanveistäjä ja siitä taustasta kun tulee niin mun on välillä vaikea vaan hiljentyä veistoksen äärelle ilman, että jumitun miettimään et miten se on teknisesti toteutettu. Saatan fiilistellä jotain liitoksia tai uudenlaista tapaa käyttää jotain matskua. Maalaukset koen katsojana ja veistokset tekijänä. Ehkä yksittäisistä teoksista mitä oon nähnyt viime aikoina niin on jäänyt mieleen Océane Bruelin ja Dylan Ray Arnoldin yhteistyöt. Heidän teoksissaan on rikas maailma, joka kutkuttelee mun aivonystyröitä.
Emma: Vaikea sanoa jotain tiettyä innostavaa asiaa, jotkut jutut välillä iskee silmään ja innostun niistä. Välttämättä aina juuri taide ei inspiroi vaan erilaiset rakennelmat sekä puutarhat. Mun ystävät tekee ihanan innostavia ja inspiroivia juttuja ja sitä on mielenkiintoista seurata. Veistokset ja etenkin liikkuvat, mekaaniset veistokset on olleet nyt tosi kiinnostavia ja mulla on kans viimeisimpänä mieleen jäänyt Koekeittiön uudelleen tulkinta Humisevasta Harjusta ja tapahtuman immersiivisyys.
Joona: Kaikki vilpitön tekeminen inspiroi, myös taiteessa. Sitä on mahdoton sanallistaa, koska vilpittömyydessäkin on tasoja, mutta joistain asioista sen vain huomaa. Viimeisempänä esimerkkinä näin Anna Fran Mäki-Jyllilän leposaaren, jossa hän oli ripustanut kolme teostaan pienelle saarelle. Samalla koen vaikka Bona Fiden edustavan samaa kategoriaa. Tuntuu että vilpitön tekeminen on kokoajan hankalampaa, kun paineet kasvavat. Arvostan suuresti nähdessäni joidenkin pystyvän siihen.
Näyttelyä on tukenut Sipoon kunta ja Wienerberger- tiilet / The exhibition has been supported by Sipoo municipality and Wienerberger bricks!