Kuva: Esa Hilli / Helsingin kaupunginmuseo. Nikkilän sairaala, 1936.
Photo: Esa Hilli / Helsinki City Museum. Nikkilä hospital, 1936.
Bild: Esa Hilli / Helsingfors stadsmuseum. Nickby sjukhus, 1936.


Marja Ahti & Mikko Kuorinki:
Tulppaaniantenni
11.– 27.11.2022
ke–to 16–20, pe–su 12–16

Avajaiset torstaina 10.11. 2022 kello 17–19


Tulppaaniantenni (2022) on Marja Ahdin ja Mikko Kuoringin installaatio joka koostuu tilaan viritetyistä esineistä ja äänistä. Näyttelyn materiaalit ovat fyysisessä, energeettisessä ja poeettisessa suhteessa toisiinsa, ja ympäristöönsä. Asetelmissa yhdistyy jokapäiväiset materiaalit – keinotekoiset, orgaaniset, kuluneet, käyttämättömät, hetkelliset, ajattomat  – jotka hetkellisesti vapautuvat tehtävästään ja saavat uuden.

Äänet välittyvät esineiden ja tilassa olevien pintojen kautta. Veistokset puhuvat materiaaliensa kautta, kukin omalla äänellään, laulaen erilaisissa yhdistelmissä. Jotkut esineistä puhuvat, jotkut ovat mykkiä. Jotkut latautuvat. Soivat tapahtumat ovat osa aineellisen maailman jatkuvaa värinää. Maailma on kukka, kaikki ilmiöt ovat kukkia. Missä pölykasat huutavat ja laatan sirpaleet kuiskaavat – mitä tulppaani sanoo?

Mitä näyttelyynne tulee esille?
Ainakin ääniä, erikokoisia puusta valmistettuja laatikkomaisia rakenteita, lämpömatto, leikkokukkia, vahalla käsiteltyjä kankaita. Ääniaallot siirtyvät värinäkaiuttimien avulla veistoksiin sekä näyttelytilan pysyviin rakenteisiin. Ne kulkevat, suodattuvat, muokkautuvat myös puurakenteiden sisään aseteltujen esineiden ja materiaalien läpi muodostaen ensemblen, joka soittaa eri konstellaatioina ja sooloina. Jokainen esine/pinta puhuu omalla äänellään. Materiaalit kantavat ääni-energiaa eri tavoilla ja vaikuttavat siten kompositioon – ne kutsuvat tietynlaiseen käyttöön – tai vastustavat sitä.

Millaisia teemoja tai ajatuksia teoksiinne liittyy?
K17 on ilman lämmitystä joten vaikuttavin läsnäoleva elementti marraskuussa on kosteus ja kylmyys. Kaikki tilaan asetettu on väistämättä vuoropuhelussa näiden olosuhteiden kanssa. Tämä on johtanut ajatuksiin energiasta ja sen siirrosta, säilömisestä, hukkaamisesta, muuntamista, kierrosta ja latautuneisuudesta. Toinen lähtökohta on ollut rakennuksen historia psykiatrisen sairaalan kasvihuoneena, sekä kertomukset terapeuttisesta työstä jota sairaalassa on harjoitettu. Emme kuitenkaan työskentele fiksatun temaattisesti vaan lähestymistapamme on enemmän poeettinen – iso osa työstä tapahtuu mielen prosesseissa sanomattomalla tasolla.

Millainen työskentelyprosessinne on ollut?
Olemme viettäneet aikaa tilassa, altistuneet sen ominaislaaduille. Olemme antaneet sen luonteen, materiaalien ja energioiden vaikuttaa meihin. Myös tila on altistunut kokeiluillemme ja sinne virittämmillemme elementeille. 

Miten päädyitte työskentelemään yhdessä?
Toteutimme aiemmin Marjan “Still Lives” (2021) levynkannet yhdessä. Kannet syntyivät luonnoksien jakamisen kautta – äänet vaikuttivat sisällöllisesti valokuviin, samoin kuin kuvat muovasivat osittain levyn ääniä. Levynkansi tuntui jo silloin toimivan ikäänkuin fyysisenä tilana ja kutsui jatkamaan tekemistä konkreettisessa ympäristössä.

Millaisia projekteja teillä on suunnitteilla K17:n näyttelyn jälkeen?
Aiomme kokeilla toimisiko Tulppaaniantenni myös nauhoitetussa muodossa. Tilojen, materiaalien ja energioiden tutkiminen jatkuu toivottavasti uusissa ympäristöissä myöhemmin.


Marja Ahti (s.1981, Luulaja) on Turussa asuva äänitaiteilija ja säveltäjä. Hänen praktiikka liikkuu joustavasti kokeellisen musiikin, äänitaiteen ja esitystaiteen alueilla. Ahti työskentelee kenttä-äänitysten ja muun akustisen äänimateriaalin kanssa yhdistettynä elektroniseen ääneen. Hänen musiikkinsa liikkuu akusmaattisen ja dokumentaristisen välimaastossa. Se perustuu hitaasti mutatoituviin tekstuureihin ja harmonioihin, jotka etenevät runollisella logiikalla, yhdistäen arjessa havaitut äänet. Hän on viime vuosina julkaissut kolme soololevyä, toiminut monenlaisissa yhteistyökuvioissa ja on myös aktiivinen tapahtumajärjestäjä Himera-työryhmässä.
marjaahti.com

Mikko Kuorinki on syntynyt Rovaniemellä 1977. Hän aloitti taiteellisen toimintansa 15-vuotiaana julkaisemalla pienlehtiä ja musiikkia. Nykyään Espoossa asuva Kuorinki toimii pääasiallisesti kuvataiteen kontekstissa valmistamalla esineistä ja teksteistä koostuvia installaatioita, näyttelykokonaisuuksia ja julkaisuja. Teosten materiaaleina voivat toimia yhtä lailla tavarat, huoneet, tekstit, laulunpätkät ja roskat. Kuoringin työskentelyä määritteleekin eräänlainen dokumentaarisuus: hän tarrautuu kiinni siihen mitä on käsillä, sillä juuri tämä arkipäiväinen, näennäisesti merkityksetön, avautuu hänelle mysteerinä. Oman taiteellisen tuotannon rinnalla hän on mukana mm. Hello dust, Happy Magic Society ja Ruler taiteilijakollektiiveissa.
kuorinki.com


Näyttelyä on tukenut Svenska kulturfonden.
Mikko Kuoringin työskentelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
Marja Ahdin työskentelyä on tukenut Koneen säätiö.

Kiitos: Jonna Karanka, Mika Helin, Antti Tolvi ja Essi Kausalainen

︎

Marja Ahti & Mikko Kuorinki:
Tulpanantenn
11.– 27.11.2022
ons–tor 16–20, fre–sön 12–16

Vernissage torsdag den 10 November kl 17–19

Tulpanantenn (2022) är en installation av Marja Ahti och Mikko Kuorinki. Den består av ljud och föremål som står i fysisk, energetisk och poetisk relation till varandra och till omgivningen. Installationen kombinerar vardagliga material – artificiella, organiska, slitna, oanvända, tillfälliga, tidlösa – i en gest som frigör dem från sin vardagliga funktion och tilldelar dem en ny.

Ljuden vibrerar i föremålen och rummets ytor. Skulpturerna talar genom sitt material, var och en med sin egen röst, sjunger tillsammans i olika konstellationer. Vissa föremål talar, andra är stumma. Några laddas med mening och värde. Ljuden är en del av den materiella världens oavbrutna vibration. Världen är en blomma, alla företeelser är blommor. Där dammhögar ropar och kakelskärvor viskar – vad säger tulpanen?


Vad ställer ni ut?
Åtminstone ljud, trälådor i olika format, en värmematta, snittblommor och vaxbehandlade textilier. Ljudvågorna överförs till skulpturerna och till fasta element i rummet via vibrationshögtalare. De genomfar även olika material inuti skulpturerna. Tillsammans utgör ljuden och materialen en slags ensemble som spelar tillsammans i olika konstellationer och solon. Varje föremål/yta talar med sin egen röst. Materialen transporterar ljudenergi på olika sätt och påverkar på så vis kompositionen – de inbjuder till en viss slags användning – eller motsätter sig den.

Vilken typ av teman eller idéer är relaterade till er utställning?
Eftersom rummen på K17 inte är uppvärmda så är det mest anslående elementet i november ofrånkomligen fukt och kyla. Allt som ställs ut i rummet är ofrånkomligen i dialog med dessa förhållanden. Detta har lett till tankar om energi och dess överföring, omvandling, förlust och laddning. En annan utgångspunkt har varit platsens historia som det psykiatriska sjukhusets växthus samt berättelser om det terapeutiska arbetet som bedrivits på sjukhuset. Ändå arbetar vi inte strikt tematiskt. Vår utgångspunkt är snarare poetisk – en stor del av arbetet sker på en outsagd nivå i sinnets processer.

Hur har er arbetsprocess sett ut?
Vi har tillbringat mycket tid i rummet och exponerat oss för dess natur. Vi har låtit dess karaktär, material och energier påverka oss. Även rummet har utsatts för våra experiment och de element vi för in. En stor del av samarbetet har varit att dela källor, influenser och texter.

Hur kom det sig att ni började arbeta tillsammans?
Vi gjorde skivomslaget till Marjas album “Still Lives” (2021) tillsammans. Omslaget växte fram genom att skicka varandra skisser – ljuden inverkade på fotografiernas innehåll och bilderna ledde i sin tur till nya kompositionella idéer på skivan. Skivomslaget tycktes redan då fungera liksom ett fysiskt rum och inbjöd till att fortsätta arbetet i en konkret miljö.

Vad har ni för projekt på gång efter utställningen på K17?
Vi vill testa hur Tulpanantennen fungerar i inspelat format. Förhoppningsvis fortsätter vi senare att utforska rum, material och energier i nya omgivningar.


Marja Ahti (f. 1981, Luleå) är en konstnär verksam i Åbo. Hennes praktik omfattar experimentell musik, ljudkonst och performance. Ahti arbetar med fältinspelningar och annat akustiskt material kombinerat med elektroniska ljud i en musik som rör sig mellan det akusmatiska och det dokumentaristiska. Hennes musik består ofta av långsamt framskridande texturer och harmonier som för samman vardagliga ljudkällor med en associativ, poetisk logik. De senaste åren har hon gett ut tre soloskivor och varit delaktig i många olika samarbetsprojekt. Ahti är också aktiv som konsertarrangör inom arbetsgruppen Himera.
marjaahti.com

Mikko Kuorinki föddes i Rovaniemi 1977 och påbörjade sin konstnärliga bana som 15-åring genom att publicera sina egna fanzine och musik. Nuförtiden är han bosatt i Esbo och verkar främst inom fältet för samtidskonst. Han skapar och arrangerar föremål och text till installationer, utställningar och publikationer. Som material för verken fungerar såväl föremål, rum, texter, sångtexter och skräp. Kuorinkis arbete har en dokumentaristisk prägel: han arbetar med vad som finns till hand eftersom just denna vardagliga, till synes obetydliga verklighet öppnar sig för som ett stort mysterium. Vid sidan av sin egen konstnärliga produktion är han del av konstnärskollektiven Hello dust och Happy Magic Society.
kuorinki.com


Utställningen har fått stöd av Svenska kulturfonden.
Mikko Kuorinkis arbete stöds av Suomen Kulttuurirahasto.
Marja Ahtis arbete stöds av Koneen säätiö.

Tack till Jonna Karanka, Mika Helin, Antti Tolvi och Essi Kausalainen

︎

Marja Ahti & Mikko Kuorinki:
Tulip Antenna
11.– 27.11.2022
Wed–Thu 16–20, Fri–Sun 12–16

Opening Thursday Nov 10 2022, 17–19


Tulip Antenna (2022) is a collaborative installation of objects and sounds by Mikko Kuorinki and Marja Ahti. The sounds and objects in the installation are physically, energetically and poetically linked to each other as well as the room and surrounding environment. They combine everyday materials – artificial, organic, decrepit, mint, momentary, timeless – in a gesture releasing them from their usual function and giving them another.

Sounds vibrate within the objects and the surfaces of the room. Sculptures speak through their own material, each assigned one voice, singing together in various constellations. Some objects are speaking, some are mute. Some are becoming charged with meaning and value. Sounding events are part of the ongoing vibration of the material world. The world is a flower, all phenomena are flowers. Where tile shards whisper, where dust heaps scream and shout – what does the tulip say?

What are you exhibiting?
Sounds, wooden box shaped constructions of different sizes, an electric heating mat, cut flowers and textiles treated with wax. The sounds are transferred to the sculptures and to surfaces in the building through transduction speakers. The sounds also pass, filter and transform through different objects and materials inserted into the wooden constructions, forming an ensemble that plays together in different constellations and solos. Each object/surface speaks with its own voice. The materials transmit sound energy in different ways and in this way affect the composition. They invite a certain kind of use – or resist it.

What kinds of themes and thoughts are behind the work?
Because the K17 space is unheated, the most obvious element present in November is humidity and cold. Any elements brought into the space are inevitably in dialogue with these conditions. This has led us to thinking about energy and its transmission, preservation, loss, transformation, circulation and charge. Another starting point has been the history of the space as the psychiatric hospital greenhouses as well as stories from the therapeutic work at the hospital. However, we are not working strictly thematically. Our approach is more poetical – much of the work happens on an unspoken level in the processes of the mind.

What has your work process been like?
We have spent time in the space and exposed ourselves to its character. We have let its idiosyncrasies, materials and energies influence us. Also the space has been exposed to our experiments and the elements we’ve brought to it. A large part of the collaboration has been sharing of sources of inspiration.

How did you end up working together?
We made Marja’s “Still Lives” (2021) record covers in collaboration. The cover art grew forth by exchanging  sketches – the sounds influenced the content of the photographs and the visuals in turn led to new compositional ideas in the sound material. The cover images felt already at the time as physical space in itself and invited to continue the work in a concrete environment.

What are your plans after the exhibition at K17?
We are planning to explore if Tulip Antenna works in recorded format. Hopefully the investigation of spaces, materials and energies continue in new environments later on.


Marja Ahti (b. 1981, Luleå) is a sound artist and composer based in Turku. Her practice spans experimental music, sound art and performance. Working with field recordings and other acoustic sound material combined with electronics and feedback, her music happens in a zone between the acousmatic and the documentaristic, moving from abstraction and the deeply familiar into a poetic realm. In recent years, Ahti has released three solo albums under her own name and worked in a variety of collaborations. She is also active as an organiser in the Himera collective.
marjaahti.com

Mikko Kuorinki was born in Rovaniemi in 1977. He started his artistic practice when he was 15-years old by releasing zines and music. Nowadays he lives in Espoo and works mainly in the context of visual art by making installations, publications and happenings out of objects and texts. Materials of the works can be objects, rooms, texts, bits of songs, found and manufactured. Certain idea of documentarism is at the center of Kuorinki’s practice: he grabs what is at hand because this seemingly meaningless and mundane material unfolds to him as a mystery. Beside his own practise he is part of Hello dust and Happy Magic Society.
kuorinki.com


The exhibition is supported by Svenska Kulturfonden
Mikko Kuorinki’s work is supported by Suomen kulttuurirahasto
Marja Ahti’s work is supported by Kone Foundation

Thanks to Jonna Karanka, Mika Helin, Antti Tolvi and Essi Kausalainen